Päivä ei käynnisty

 Nukku-Matti unohti tulla töihin illalla, väänsin ja käänsin sängyssä, välillä kävin neulomassa muutaman kerroksen, yritin lukea ja piiloutua peiton alle, mutta ei. Viimeinen kelloon vilkaisu 5.08 ja ajatus, onneksi naapurin rouva on lomalla niin ei tule herätystä 5.40. Arki aamuisin on tuo herätys kun rouva lähtee töihin, hänen koira aloittaa haukkumis ulvonta konsertin joka kestää 15-30 minuuttia. Juu, olen puhunut hänen kanssaan tästä mutta ei mitään vaikutusta. Nyt asia on isännöitsijällä seurannassa mutta,,

Tässä yritän nallen silmien alla saada silmäni auki ja jotakin suuhuni (rasvakahvia tietenkin).

Väsynyt se on tämäkin purkki kun köllöttämään kävi. Tämä kookosöljy maistuu niin hyvälle voin lisänä kahvissa.

Olen monen monta kertaa manaillut kauppojen pakkauskokoja, ne on mielestäni turhan isoja yksin eläjälle joka on laiska ruuan laittaja, enkä halua montaa päivää syödä samaa ruokaa. Keskiviikkona tein ruokatilauksen K-markettiin ja löysin sieltä kasviksista 200 g raastepakkauksen,

joka sisältää kaalia, porkkanaa ja purjoa.

Kaalipataa/paistosta siitä aion tehdä tänään, jauhelihaa ja mausteita lisäksi. Pikku erä mutta varmaan kaksi ateriaa siitä tulee.

Pihi poikani sanoisi; äiti etkö sinä entisenä kaupantätinä ymmärrä kuinka kalliita nämä pikku erät on? No ymmärrän kyllä ja siinä vähä järkeni kinaa järkeni kanssa, en vain tykkää pyöritellä kaapissa aloitettua kaalia ja muutamaa porkkanaa nahistumassa. Loppuviimein ne päättyvät bio roskikseen, ei sekään oikein käy.

Opettelua

 

On taas aamu jona ei mitään mieli tee! Yritän kuitenkin pysyä tavoittessani ja opetella syömään aamulla jotakin. Nykyisin menee helposti koko päivä syömättä, paastopäiviä voisin pitää "rasvamakkaroideni" puolesta mutta nykyisin se vie niin voimattomaksi. 

Sytohoitaja sanoi meille huonon ruokahalun omaaville; yökää vaikka kermaa, voita ja sokeria että saatte tarvitsemanne energian. Proteiini patukoita yritin silloin syödä edes yhden päivässä.

Tälle päivälle on tiedossa pakko ulkoilua, roskat pitää viedä. Piha pitää kiertää ympäri, pidemmälle en yritäkkään. 

Iltapäivästä tulee lähikaupan ruokalähetys, jääkaappiin täydennystä. On tuo palvelu ihan mahtava! Toki kävisi lapset kaupassa mutta, heillä on omat hommansa en halua turhikka asioilla vaivata.  Kiva kun ovat turvana ja aina palvelu valmiina.

Toimeliasta torstaita!

Hyvin suunniteltu jne.

Niin suunnittelin eilen,,, lähteväni kokeilemaan liikkumista julkisen liikenteen avulla mutta, en minä tuonne vesisateeseen ja lumimoskaan lähde rollaattorin kanssa.

On tämäkin hyvä tekosyy.

Laitoin kahvin tippumaan, siinä sitten sain taas ahaa elämyksen; minä haluan rasvakahvia aamupalaksi. Älkää järkyttykö, tämä on ketoilijoiden ja minun herkku.

Kahvia, voita, kookosöljyä, kermaa ja blederiin, laiskana käytän maidonvaahdotinta tulee ihan suun mukainen.

Ylimmässä kuvassa pitää esitellä Tuurin tuliaista! Minna-miniäni kysyi mitä haluaisin sieltä? Vastaus oli nopea, puoli litraa vetävä kahvi kuppi/muki. (tavalliset mukit on turhan pieniä rasvakahvin valmistamiseen)

Poikani oli ollut vastaan, ei tommoista, prinssi 2 oli empinyt, no en minä tiedä, Minnan päätös, mummu tykkää ja tykkään todella!

Eilen sain niin paljon aikaiseksi että illalla lähdin talomme kerhohuoneelle, siellä kokoontuu kerran kuukaudessa asukkaiden Juttutupa. Asukkaiden kannatus on vain olematon, asuntoja on 103 ja eilen paikalla oli kuusi henkeä, siitäkin puolet illan vetäjiä. 

Jotakin ohjelmaa pitäisi keksiä, mutta mitä?

Talossa on kaksi neulovaa mummua, siis käsityöt ei kiinnosta. Bingo ei vetänyt. Palapelit ei kiinnosta. Korttipeleistä en tiedä, itse kun en korteista ymmärrä/tunne.

Ulkopuolista "esitelmöitsijää" ei kehtaa pyytää, kun ei tiedä tuleeko paikalle ketään. 

Tämä on suossa rämpimistä, ketään ei kiinnosta, kuitenkin puhutaan että pitäisi olla yhteisöllisyyttä asukkaiden kesken.

Toisaalta miksi minä tätä pohdin, olenhan jo jättänyt asukastoimikunnan toiminnan taakseni, mitä nyt lupauduin luottamushenkilölle tueksi.

Mutta kaikille hyvää keskiviikko päivää!

Airfryer aamulla töihin

 

Teki mieli keitettyä kananmunaa, no "pöhötin" käyttöön ja jääkaappikylmät munat koriin,

lämpötilaksi 130* ja ajaksi 13 minuuttia.

Joka kerta kun munia "uunissa" kypsennän on jännitys matkassa, koska, koska muna menee rikki (niin minulle käy aina keittäessäni normaalilla tavalla), ei ole kertaakaan rikkoutunut siellä.

Sitten munat jäähylle kylmään veteen,

Tässä sitten minulle melko harvinainen aamiaiskuva, no onhan tuossa jotakin ihan tavallista, iso mukillinen kahvia.

Kunnon tankkausta tuo ulkoilman harmaus vaatiikin, ehkä vielä toinen mukillinen kahvia ja mietintämyssy päähän; mitähän sitä tänään tekisi?

Jotakin kohti ääntä

 Aamupalan ainekset tässä koossa, eikun benderiin ja surrur. 

 

KNouvassa on myös lasillinen vettä ja veden vahvistukset, siis näillä päivä käyntiin.

 

Taas ValiVali

 Hieman vihainen mummu täällä;

Huomenta!

Tämä sairaus (syöpä) on tehnyt minusta "vaippapaviaanin", vaippojen tarve on todellinen koska alapäästäni hävisi tunto lähes kokonaan ja sen myötä pidätyskyky. Usko elämään oli mennä loka- tammikuun aikoihin, kun jouduin käymään 30-42 kertaa vessassa ja jokakerta ehti lirahtaa. Nyt tuntuu että elän lähes normaalia elämää kun juoksuja on vain 14-20 kertaa, viellä kun oppisi pois yöjuoksuista. 

 Miksi minä vihainen, eihän sairaudelle mitään voi? No nämä vaipat joita hoitotarvike palvelu jakaa on vain kahtena vaihtoehtona, tavallinen vaippa tai housuvaippa. Housuvaippaa en tarvitse/ halua, tavallinen vaipa on iso ja ei käypä istuvalle ihmiselle kun se menee ruttuun. 

"On tenalla suojavalikoimaa, löytyy pienikokoista,isompaa ja housuv. ihan tarpeen mukaan, Helsingin kaupungin valikoimaan kuuluu vain tämä, muut tuleva omakustanne hintaan".

Siispä joudun itse hankkimaan/maksamaan oman käyttötarpeeni, koska oloni on huomattavasti parempi kun en istu/kävele paksu mytty housuissa.

Heräsi vain kysymys että eikö muut kärsi näistä sopimattomista suojista.

Tämä on minulle sopiva Tena.

Aurinkoa,,

Silmäni kun aukaisin,, ulkona aurinko kauniisti paistoi jopa lämpö tuntui tänne seinien sisälle. En hyökännyt heti kuvaamaan ja niinpä pilvet ehtivät taivaalle.

On se siellä pilviverhon takana. Puhelimeni kamera ei ole paras mahdollinen ja kuvaustaitonikin on ihan nolla, siksipä värit muuntuu, tämäkin näyttää ihan iltakuvalle.

Tässä saman aikaisesti hörpin ruokasoodalla ja sitruunalla terästettyä vettä. Sanovat sen tuhoavan syöpäsoluja jättäen terveet solut elimistössä rauhaan. 

Aamupalaksi on tekeillä proteiini-hedelmä pirtelö, nämä Herbalifen Formula 1 on ravitseva ravintolisä.

 

Tästä on hyvä jatkaa päivää.

 

Aamun pirtelö ja jotakin lounaaksi

 Aamupala pitää olla helppo ja nopea valmistaa, muuten jätän sen väliin.

No eipä tuo lounaankaan valmistaminen erityisesti houkuttele, pakko on vaan jotakin suuhun pantavaa löytää.

Kananmuna, grillimakkara ja salotyisipuli pannulle, joyakin väriä lisukkeeksi. Osui ja upposi masuun.

Sukkia

 Sukkia on tullut neulotuksi, ajankuluksi, ehkä ajatusten siirtämiseksi pois sanasta syöpä. Tuo on kohtaloni, jännityksellä odotan ensimmäistä kontrollia maaliskuun lopulla.

Sukkiin takaisin, näitä on muutama pari valmiina ja osa odottaa viellä päättelyä. Jos olet sukan tarpeessa ota rohkeasti yhteyttä, hinnat pyörivät 20-30€ välillä. Toivottavast pääset noutamaan, postituskin onnistuu tosin kulut jäävät sinun maksettaviksi.

Tässä pojan pojan Nallu huolehtii sukka kasasta.

Jopa sukkamannekiinikin löytyi!

Nalle lankaa mutkalle

  Nalle langasta on kiva neuloa, se ei ole liian paksua mutta kestävä sukkalangaksi.

Nallukin tykkää näistä sukista.

Pakkaspäivä taittuu

 Aamulla mittari näytt -15 astetta, nyt siellä on enää -3. Aurinkokin juoksi kiireellä pilven taa piiloon, harmaus vain jäi.

Lämpöasteiden puolelle se on kääntynyt ja kaunis aurinkoinen ilma sieltä on löytynyt.

Tuli kirosanoja rivissä

 

 

Pyöröpuikko Symfonie Wood 80cm KnitPro        Tuli kunnon kirosanaryöppy, on nämä ennenkin pettänyt minut, usein näissä on myös epämääräisiä "nyppylöitä" noissa liitoskohdissa. Ehkäpä en enää osta näitä puikkoja vaikka sormeni tykkäisi.

Nuo liitokset on erittäin epävarmoja!

 

Elämän kulkua, ei aina niin kivaakaan

   Syyskuussa yllätys löytö, virtsarakon syöpä ja se on edelleen kiusoina. Lokakuussa se höylättiin ja joulukuu kului säde- ja sytohoidoissa käyden. Hoidot kestin hyvin, joitakin ruokia kohtaan tuli iso inho.

Ennen sairastumista olin noudattanut lähes tunnollisesti keto ruokavalioo, veikkaanpa että se on hyvinvointini tukipilari. Ruoka aine inhon ja annosten kutistumisen takia olen palannut täysin "seka ruokaan". Nyt olisi tarkoitus hiljalleen palata ketoilemaan, kunhan löydän sen verran viitseliäisyyttä että tartun pannuun ja pataan. Tietenkin pitäisi vielä päästä omin avuin kauppaan näkemään ja hakemaan niitä tarvikkeita mistä kokkaisin. En ole kaupassa käynyt syyskuun jälkeen kertaakaan. Sairaala, lääkäri ja laboratorio ovat ne paikat jossa olen käynyt tänä aikana kelataksilla.

Kunto on sen verran heikko että en jaksa lähteä rollaattorin kanssa julkisiin liikennevälineisiin. Siis olen tällä hetkellä kotini vanki! 

Aikani kuluksi olen neulonut kasan villasukkia, osa vielä päättelemättä. Puikoilla pyörii villapaita itselleni, jos sen joskus saan valmiiksi. 

 

Sädehoidon ovi 

Sytohoito menossa

Tiistaisin istuin täällä toista tuntia kerrallaan lääke-aineiden tiputuksessa

Syöpäkeskuksen käytävältä,,