Ensimmäinen kontrolli käynti

Tänään oli se odotettu (pelätty) päivä ja ensimmäinen tarkastuskäynti urologin vastaanotolla. Kukaan ei voi uskoa kuinka sitä jännitin. Tuloksena;

TT-kuvat puhtaat, rakossa pientä punoitusta ja vähäistä kovettumaa, ei mitään syöpäkasvaimeen viittaavaa! Kovettumasta otettiin koepalat tutkittaviksi, tuloksia 2-4 viikon kuluttua. Tähystyksen tehneen lääkärin sanoin; olette puhdas, hoidot on tehonneet. Kuitenkin kontrolleja jatketaan neljän kuukauden välein kaiken varalta. Eli mielialani on , jeejee minä olen selättämässä tämän pirulaisen!

Vitsiäkin yritin tästä vääntää; "eihän minulla mitään ole ollutkaan, kunhan teitä testailin ja katsoin miten moiseen tautiin suhtaudutte.

Tämä tämän päivän hieno asia!

Seuraava hyvä asia, yritän opetella "kävelemään",  rollaattorin kanssa toki jaloistani on voima kateissa mutta,,

On tuossa toristeena päivän askeleet;

Tälle päivälle annoin itselleni luvan olla "lenkkeilemättä". Huomenna sitten, eikös se vanha sananlaskukin ole, älä tee tänään sitä minkä voit jättää huomiseksi!? 

No taisin kääntää sen oman laiskuuteni parhaaksi.

 

Talvi oli tulossa,,,

 

Niin se maa yritti muuttua valkoiseksi, ei onneksi eilen jaksanut sataa lunta enempää, mitä sitten ensi yö tuokaan tullessaan. No huominen sen näyttää.

Sitkeästi yritän opetella liikkumaan, vasen polvi yrittää jarruttaa menoa. Rollaattorin nosto ja ulos lasku julkisen liikenteen välineisiin tuo myös oman jännityksensä liikkeellä oloon. Tänä vuonna en ole jäänyt bussin ovien väliin, no sekin ehtii tapahtua, se ei myöskään tule yllätyksenä. Viime vuonna kolme kertaa samalla poistumiskerralla ovet rämähti kiinni, minä "sivistyssanoineni" olin stopparina oven välissä. Hyvä vaiko paha että liikun erittäin hitaasti ulos mennessä, vaan kun en halua kaatua siinä.